2.2.2018

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus tuomitsi A:n syytteen mukaisesti törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytekohdassa 1, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä syytekohdassa 2 että 3 ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä syytekohdassa 4 kolmen vuoden vankeusrangaistukseen ja maksamaan vahingonkorvauksia asianomistajille. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytekohdassa 5.

2. Syyksiluettujen syytekohtien 1 - 4 osalta syyttäjä ja asianomistajat eivät valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta. Syytekohdan 5 asianomistaja B valitti yksin käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja vaati, että A tuomitaan syytekohdan 5 mukaisesta teosta rangaistukseen ja velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta. Syytekohdan 5 asianomistaja vaati myös, että mikäli asia ratkaistaan syyksilukemisen osalta valituksen mukaisesti, tulee se ottaa huomioon vastaajalle rangaistusseuraamusta määrättäessä siten, että A tuomitaan kolmen vuoden sijasta kolmen vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen.

3. A teki vastavalituksen ja vaati, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan ja rangaistus määrätään ehdollisena.

4. Hovioikeus jätti A:n vastavalituksen tutkimatta. Hovioikeus katsoi, että syytekohdan 5 osalta ei ollut olemassa sellaista tuomion lopputulosta, josta A olisi voinut valittaa, ja koska syyttäjä tai syytekohtien 1 - 4 asianomistajat eivät olleet valittaneet, A:n vastavalitus rangaistuksen mittaamisen osalta oli jätettävä tutkimatta.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko A:n vastavalitus tullut tutkia.

Lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ja arvioinnin lähtökohdat

6. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n 1 momentin mukaan valittajan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden tuomiosta (vastavalitus).

7. Säännöksen sanamuodosta ei ilmene, rajoittuuko oikeus tehdä vastavalitus vain siihen osaan käräjäoikeuden tuomiota, josta valituksessa on kysymys, vai onko riittävää, että vastavalittaja on valituksen perusteella hovioikeudessa joltakin osalta asiaa valittajan vastapuoli.

8. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 91/2002 vp s. 36) on todettu, että vastavalitus voisi yleensä koskea tuomion muutakin osaa kuin varsinainen valitus, esimerkiksi eri syytekohtaa. Hallituksen esityksen mukaan vastavalituksen tällainen kohdentuminen vapaasti asianosaisten välillä esitettyihin vaatimuksiin on menettelyn tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen kannalta eduksi. Esityksessä on kiinnitetty huomiota myös siihen, että muutoksenhaun kohteena oleva tuomio on usein eri vaatimuksia koskeva kokonaisuus, esimerkiksi usean syytekohdan rikosasia, jossa on tuomittu yhteinen rangaistus, ja tällöin on tarpeen voida vastavalituksella puuttua muuhunkin asiakohtaan kuin varsinaisessa valituksessa. Tällaisesta vastavalituksen käytettävyydestä ei nähty olevan haittaa myöskään varsinaiselle valittajalle, joka muutoksenhakemuksensa peruuttamalla saa koko asian raukeamaan hovioikeudessa.

9. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2009:55 katsonut hallituksen esityksen lausumien viittaavan siihen, että vastavalitusta koskevalla säännöksellä olisi laaja soveltamisala, ja myös siihen, että valittajan vastapuolella tarkoitetaan oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:ssä muuta kuin 26 luvun 3 §:ssä, joka koskee kirjallisen vastauksen pyytämistä valittajan vastapuolelta (kohta 8).

10. Myös Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2006:2 on otettu kantaa kysymykseen vastavalitusoikeuden laajuudesta. Tapauksessa valitus käräjäoikeuden kiinteistön kauppahinnan alentamista ja asumiskustannusten korvausta koskevassa asiassa antamasta tuomiosta koski vain oikeudenkäyntikuluja ja niihin verrattavia kuluja. Korkein oikeus katsoi, että vastavalituksella voitiin vaatia myös hinnanalennuksen ja asumiskustannusten korvauksen korottamista.

11. Mainitussa ratkaisussaan Korkein oikeus on todennut, että mahdollisuutta tehdä vastavalitus oli perusteltu useilla näkökohdilla. Ensinnäkin vastamuutoksenhaku oli omiaan edistämään aineellista oikeudenmukaisuutta. Muutoksenhakuaste voi näet vastavalituksen johdosta saada tilaisuuden tarkastella asiaa yhtä laajasti kuin alioikeus eikä vain alkuperäisen valituksen kannalta (kohta 10). Vastavalitusmahdollisuutta oli perusteltu myös yleisellä tarpeella hillitä muutoksenhakua ja erityisesti välttää sellaisia tilanteita, joissa valittaja toimii yllätyksellisesti ja jopa vastapuolelle annettuja lupauksia rikkoen (kohta 11). Korkein oikeus on edelleen katsonut, että vastavalitus oli lähtökohtaisesti sallittu silloinkin, kun se koski muuta osaa tuomiosta kuin alkuperäinen valitus (kohta 12).

12. Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan KKO 2009:55 (kohta 12) katsonut, että vastavalitusoikeuden käyttöalan salliminen kaikissa tilanteissa, joissa valittaja ja vastavalittaja ovat olleet käräjäoikeudessa toistensa vastapuolina ja ovat sitä valituksen perusteella joltakin osin hovioikeudessakin, voi johtaa eräissä tapauksissa, joissa valitus ei koskekaan koko asiaa, siihen, että etäännytään kokonaan vastavalitusjärjestelmän taustalla olevista prosessuaalisista tarkoituksenmukaisuusnäkökohdista. Vastavalituksen tärkeimpänä etuna voidaan pitää sitä, ettei muutoksenhakutuomioistuimen tutkittavaksi saatetun riitakysymyksen ratkaiseminen jää riippuvaiseksi valituksesta johtuvista rajoituksista, vaan muutoksenhakutuomioistuin voi asiaa käsitellessään ja harkitessaan ottaa huomioon myös vastavalituksessa esitetyt vaatimukset. Tämä etu toteutuu parhaiten silloin, kun vastavalitus kohdistuu siihen osaan asiaa, josta valituksessa esitettyjen vaatimusten perusteella on kysymys. Asian riitainen osa ei tällöin vastavalituksen johdosta laajenisi, vaan vastavalituksen liitännäinen luonne valitukseen säilyisi.

13. Tässä asiassa vastaaja on tehnyt vastavalituksen koskien rangaistuksen mittaamista ja lajivalintaa. Vastavalitusoikeuden laajuutta arvioitaessa tulee siten ottaa huomioon myös rikoslain 7 luvun yhteisen rangaistuksen määräämistä koskevat säännökset.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

14. Korkein oikeus toteaa, että lainsäädännön ja oikeuskäytännön perusteella vastavalitusoikeuden laajuutta rajoittaa se, että vastavalitus on mahdollinen vain alkuperäisen valituksen tehnyttä asianosaista vastaan. Tätä edellytystä tulkittaessa tulee ottaa huomioon muun muassa vastavalitusjärjestelmän taustalla olevat prosessuaaliset tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat. Vastavalituksen tutkiminen ei saisi laajentaa asiaa sellaiseen kysymykseen, jolla ei ole riittävää liityntää itse päävalitukseen.

15. Korkein oikeus toteaa myös, että vastavalittajalta on edellytettävä muutoksenhakuintressiä samalla tavoin kuin varsinaisen valituksen tekijältä, jotta vastavalitus voidaan ylipäätään tutkia. Käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen on oltava siltä osin, mitä vastavalitus koskee, vastavalittajalle vastainen, jotta vastavalitus voidaan tutkia.

16. A:n vastavalitus koskee yhteisen rangaistuksen mittaamista ja rangaistuksen lajivalintaa. Hän on käräjäoikeudessa kiistänyt syytteen kokonaan ja hänet on tuomittu yhteiseen vankeusrangaistukseen syytekohdissa 1 - 4. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeuden tuomio on ollut A:lle rangaistuksen määräämisen osalta siten vastainen, että hänellä on rangaistuksen määräämisen osalta ollut muutoksenhakuintressi, vaikka syyte ja rangaistusvaatimus onkin hylätty siltä osin, josta hovioikeudessa on kysymys päävalituksen osalta. Se, että A on tyytynyt käräjäoikeuden tuomion lopputulokseen, ei poista hänen tarvettaan saada jo tuomittu yhteinen rangaistus kokonaisuudessaan arvioitavaksi, jos hänen syykseen luetaan myös muutoksenhaun kohteena oleva rikos.

17. Ottaen huomioon rikoslain yhteisen rangaistuksen määräämistä koskevat säännökset Korkein oikeus katsoo myös, että päävalituksen tehnyt syytekohdan 5 asianomistaja on ollut käräjäoikeudessa ja nyttemmin hovioikeudessa A:n vastapuoli yhteisen rangaistuksen määräämisen osalta, vaikka syyte onkin hänen kohdaltaan hylätty eikä rangaistusta tältä osin ole määrätty. Syytekohdan 5 asianomistaja on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen käräjäoikeudessa ja nyttemmin hovioikeudessa.

18. Koska hovioikeus ei ole sidottu asianosaisten kannanottoon rangaistuksen mittaamisen ja lajivalinnan osalta ja koska hovioikeus joutuisi joka tapauksessa mittaamaan A:n yhteisen rangaistuksen uudelleen, jos se hyväksyisi valituksen, A:n vastavalitus rangaistuksen osalta ei myöskään laajenna asiaa sellaiseen kysymykseen, jolla ei ole riittävää liityntää itse päävalitukseen. Kysymystä ei ole aihetta arvioida toisin siitä huolimatta, että jos päävalitus syytekohdassa 5 ei menesty, yhteisen rangaistuksen määrääminen tulee vastavalituksen johdosta arvioitavaksi vain syytekohtien 1 - 4 osalta.

19. Edellä todetun perusteella hovioikeus ei olisi saanut jättää A:n vastavalitusta tutkimatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa Pohjois-Savon käräjäoikeuden 21.3.2017 antamaa tuomiota (17/110219) koskeva A:n vastavalitus käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ilkka Rautio, Ari Kantor, Jarmo Littunen, Tatu Leppänen ja Lena Engstrand. Esittelijä Jukka Loiva.